Mielipidekirjoituksessa (HS 18.12.) ihmetellään, miksi pääsy sosiaalialan työhön tyssää muodollisen pätevyyden vaatimukseen ja etenkin sitä miksi kirjoittajan kasvatustieteelliset tohtoriopinnot, erityisopettajan opinnot sekä sosiologian laudatur eivät ole riittäviä. Mielipidekirjoittaja Esko Heikura hämmästelee miksi töihin sosiaalialalle ei pääse, vaikka työntekijöistä on pulaa.

Tämä alleviivaa ison ongelmakohdan. Sosiaalialan ammatillisen auttamistyön osalta on hyvin haasteellista, jos sosiaalityötä ei mielletä samalla tavalla professioksi, kuin esimerkiksi kasvatustieteitä tai lääketiedettä. Tämä on arvotuksen ja ymmärryksen puutetta sosiaalityön ammatillisuutta kohtaan. Jälkimmäinen selittää osaa yhteentoimimattomista palveluistamme. Koulutus sosiaalialalla on sosionomin tai sosiaalityöntekijän tehtäviin juridisesti erilainen, eikä ole olemassa tai pidäkään olla mitään yleispätevää koulutusta, joka korvaisi nämä erilliset pätevyydet. Sairaanhoitajanakaan voi toimia esimerkiksi sosionomiopiskelija, sillä perusedellytys on tietysti se, että ammattihenkilöt ovat päteviä toimimaan tehtävissään. Jos googlaillaan lääkkeitä tai pohditaan hoitoa maalaisjärjellä ilman hoitavaa lääkäriä, on se vastuutonta. Sama pätee sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijä on useimmiten joko yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden maisteri, jolla on pääaineopinnot sosiaalityöstä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijäkään ei ole ilman sopivaa koulutusta kykenevä toimimaan lasten opettajana tai sairaanhoitajana, vaikka lasten kanssa työskenteleekin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on se, joka voi tehdä esimerkiksi lapsen kiireellisen sijoituksen päätöksen ja valmistella huostaanottoa, jotka puuttuvat merkittävästi itsemääräämisoikeuksiin, joihin sosiaalityöntekijän ammattipätevyys ja virkavastuulla tehtävä asiantuntijaosaaminen arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua. Hoitajapulaakaan ei voida ratkaista sillä, että otettaisiin kaikki hoitoalasta kiinnostuneet, tai päteväksi itsensä kokevat töihin. Sosiaalialan ammatti lienee niitä harvoja, joihin joku voi vielä tänäkin päivänä ajatella olevan pätevä ilman sosiaalialan opintoja. Tämä osoittaa, että sosiaalityön professio tarvitsee enemmän arvostusta, ymmärrystä ja esiin nostamista tässä ajassa.

 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009277040.html?fbclid=IwAR3umOQOa2v2snCEeQqnBCwCXEkNNBMhOaxXBT8fluYbHnCZyRIwpdPzX0Y