Hallituksen toistasataa miljoonaa pysyvästi vuositasolla maksava oppivelvollisuuden laajennus ei ole järkevä uudistus.

Tämän uudistuksen tarkoitus oli hyvä, mutta keinot auttamatta väärät. Oppilas, jolla ei ole motivaatiota oman koulutuksensa suhteen, ei pakottamalla saa motivaatiota rakennettua. Kannettu oppilas ei pysy koulussa.

Motivaatio oman koulupolun ja oman elämän varalle tulee saada rakennettua jo ennen koulupolun loppua. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, peruskoululla, perheiden tukemisella ja esimerkiksi opinto-ohjauksella on tuettava oppilasta, jotta jokaiselle löytyy sopiva koulupolku.

Oppivelvollisuuden laajennuksen ongelmakohdat eivät rajoitu vain sen toimimattomuuteen kalliiseen hintalappuun peilaten, vaan siinä yhteiskunnan rajallisia resursseja yksinkertaisesti käytetään väärin, kun jätetään kohdentaminen pois.

Valtaosa uudistuksen miljoonista menee koulukyyteihin ja oppimateriaaleihin, ei opetukseen. Laajennus tarkoittaa nimittäin myös sitä, että oppimateriaalit ovat maksuttomia kaikille. Myös niille, jotka eivät maksuttomuutta tarvitse. Tähän ei ole velkaantuvalla Suomella varaa.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että tuemme kaikkia saman verran, vaan tuki pitää kohdistaa sitä tarvitseville.

Oppivelvollisuuden laajennus pitää purkaa ja siirtää nämä miljoonat varhaiskasvatukseen ja koulupolun alkuun, jolla saamme aitoa vaikuttavuutta.

Koulupolun alusta saakka on tuettava pieniä lapsia kasvamaan koulutuksestaan kiinnostuneiksi nuoriksi, joilla on suunnitelma omasta tulevaisuudestaan ja halu työllistyä.

Pakko ei ole hyvä keino, ja sen lasten ja nuorten kanssa työskentelevät tietävät.

Varhainen tuki ja ennaltaehkäisy ovat aina myös kustannusvaikuttavampaa kuin yritys auttaa myöhemmin. Oppivelvollisuusiän laajennus ei ole hallituksen peräänkuuluttama tulevaisuusinvestointi, vaan väärä toimenpide ratkaista ongelmaa.

Koulupudokkuus ja nuorten pahoinvointi ratkeavat juurisyihin pureutumalla. Nyt on panostettava peruskoulujen ja lasten sote-palveluiden yhteistyöhön. Yksi olennainen kysymys on pohtia sitä, onko inkluusiossa menty jo liian pitkälle.

 

Kirjoitus on julkaistu 17.1.2023 lehdessä: Uutisvuoksi